Hyvää joulua!

"Vain kynttilät ja kultanauha loistaa hämärään, vaan mieleni on täynnä kirkkautta." 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin: Rauhallista joulua!

Käpykuusi

Eilen illalla innostuin taas askartelemaan kävyillä ja kuumaliimalla. Käpykuusen teko oli mielessä jo kesällä käpyjä talteen kerätessäni, mutta toteutus jäi hieman viime tinkaan näin joulua ajatellen. No, hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Styroksisen kartion kuusenpohjaksi ostin jo syksyllä, mutta innostuttuani neulomisesta, ovat nämä muut askartelujutut tahtoneet jäädä hieman unholaan. Asiaa ei myöskään auttanut kateissa ollut kuumaliimapistooli...

Kävyt on siis kiinnitetty valmiiseen pohjaan kuumaliimalla. Suihkutin kuuseen lopuksi vielä lumispraytä ja kiedoin pienen valosarjan kuusen ympärille.

Kuivatin myös appelsiinisiivuja kätevästi leivinuunin miedossa lämmössä. Kerran olen kuivattanut siivuja sähköuunissa ja se jäikin viimeiseksi kerraksi, sillä kuivattaminen vie helposti useamman tunnin. Näistä siivuista saa koristeita esim. joulukuuseen. Viime vuonna tein kanelitangoista , tähtianiksista ja appelsiinisiivuista koristenauhoja. Kauniita siivut olisivat myös kranssin tai ehkä jopa joulukorttien koristeena.

 

Joulunpunaista

Näin joulun alla alkaa kotiimme hiipiä pieniä punaisia yksityiskohtia. Ei punainen väri muunakaan vuodenaikana täysin pannassa ole ollut, mutta harvemmin mitään punaista tulee kotiin hankittua. Enää viikko jouluun, joten kovin ajoissa en ole tänä vuonna ollut liikkeellä joulukoristelujen suhteen. Olen taas äitiyslomalle jäätyäni havainnut, että kotiäidin aika on vain niin kovin kortilla! Päivät kuluvat yllättävän nopeasti ihan perus aherruksenkin parissa. Nyt on siis aika ottaa pienimuotoinen (ja stressitön) loppukiri kohti joulua.

Mitään suuria mullistuksia ei sisustus joulun alla koe, sillä tänä vuonna en taida vaihtaa verhoja jouluisiin, matoista puhumattakaan. Marimekon Lumimarja pöytäliina saa odottaa vielä jokusen päivän ennen kuin pääsee koristamaan jouluista kotia. Joulun väripaletti koostuu meillä pitkälti valkoisesta ja hopeasta terästettynä juurikin pienillä punaisilla yksityiskohdilla. Joulukuusi on haettu jo valmiiksi ja se on oikeutetusti joulukodin kruunu.

Keittiöpyyhe H&M home.

Valopallot olkkarin ikkunassa.

Paperinarukranssi sai koristeeksi valosarjan.

Rentoa joulunalusaikaa! :)

Himmeli

Enää muutama hassu viikko jouluun, ihanaa! Jo syksyllä mietin, että olisi mukava kokeilla himmelin tekemistä itse, mutta olkia en sentään sitä varten kesällä ottanut talteen. Bongasin Yhteishyvän -sivuilta himmelin ohjeen, jonka ajattelin yrittää toteuttaa. Pillit himmeliä varten tilasin Teippitarhasta. Heillä on aivan valtava valikoima erilaisia paperipillejä ja tilatessa meinasikin iskeä melkoinen valinnan vaikeus, mutta päädyin jälleen turvallisesti vaalean harmaaseen sävyyn kivalla tähtikuviolla.

Himmelin teko oli mukavaa pientä näpertelyä ja valmistui melko joutuisaan, kun vain ehti aina jossain välissä kasaamaan pari peruskuviota. Paperipillit olivat melko paksuja ja ohuemmat pillit voisivatkin istua himmeliin hieman paremmin ja tehdä siitä hieman siromman näköisen. 

Nyt on vielä hyvin aikaa oman himmelin tekoon!

Paperinarukranssi

Täytynee kohta muuttaa blogin nimi muotoon "Kotivaaran kutomisia". Neulomisesta on selkeästi päässyt muotoutumaan iltojeni ilo. On niin mukavaa istua paikalleen, hengähtää ja antaa puikkojen heilua. Vauvan peitto on ollut jo jonkin aikaa valmis, tosin vailla virkattua nirkkoreunusta, sillä virkkaamiseen en ole vielä jaksanut perehtyä.

Neuloen syntyi myös paperinarukranssi, johon tuntuu löytyvän erilaisia ohjeita paljon mm. netistä. Minä hankin paperinarun paikallisesta Taito-talosta ja sain samalla ohjeen kranssin tekoon. Kyseisessä ohjeessa suositeltiin puikkojen kooksi numeroa 15 tai 12, mutta minä neuloin työn puikoilla 10. Paperinaru on valkoista hippusella hopeista hiplettä. Taito-talolla oli todella hyvä valikoima erivärisiä lankoja ja näitä kransseja olisikin mukava tehdä vaikka jouluviemisiksi, jos vain intoa riittää. Ajattelin laittaa tähän kranssiin vielä ehkä led-valot tai jotain muuta pientä koristusta. 

Ulos laitoin jälleen hieman valaistusta. Kiinnitin valosarjat vanhoihin ikkunoihin aitan terassille. Koti sai pientä lisäkaunistusta myös Pentikin Helmi kynttilänjaloista.

 Parin päivän päästä koittaakin jo äitiyslomalle jäänti. Hieman turnausväsymystä on jo havaittavissa, joten onkin jo mukava päästä hengähtämään ja valmistautumaan uuden vauvan tuloon, joulun tuloa unohtamatta!

Joulutouhuja

Noniin, marraskuun alussa voi jo mielestäni ihan hyvin aloittaa jouluhömpötykset! Tässä vaiheessa kun aloittaa, niin ehtii vaikka itse tehdä lahjoja pukinkonttiin. Peiton neulomisen ohessa on ollut mukava tehdä myös muita nopeammin valmistuvia neuletöitä. Tein tytöllemme tonttuhatun ja ohjeen siihen löysin Yhteishyvän sivuilta. Ohjeessa mainittua Novitan Kaiku lankaa en tosin löytänyt, joten tein lakin Novitan punaisesta Isoveli -langasta. Pörröinen reunus ja tupsu ovat Teddy -lankaa. Isoilla puikoilla hattu valmistuu joutuisaan.

Joulukalenterikin valmistui jo hyvissä ajoin. Voisimme aukoa kalenteria vaikka jo koko marraskuun ajan! Päällystin tulitikkuaskeja jouluisilla papereilla, jotka tilasin Paperellasta. Tein paksusta pahvista kartion kuusen pohjaksi ja päällystin sen askarteluhuovasta leikatuilla suikaleilla ja liimailin lopuksi tulitikkuaskit kiinni kuuseen. Numeroin rasiat ääriviivatarroilla. Aluksi mietin kiinnittäväni pienet rasiat juuttikankaaseen ja tekeväni siitä joulukalenteritaulun, mutta meillä ei oikein ole sopivaa paikkaa, mihin sen olisi sitten joulukuussa voinut kiinnittää. Joulukalenterikuusi menee somisteena vaikka pöydällä, mutta vaatii kyllä enemmän varastointi tilaa. Saa nähdä mitä se kotitonttu joulukalenteriin sitten kätkee.

Rauhallista pyhäinpäivää!

Vauvalle peittoa ja valoa pimeyteen

Meille odotetaan perheenlisäystä syntyväksi alkuvuodesta ja  tämän raskauden aikana pesänrakennusvietti on ollut erikoisen voimakas ja saanut minut sisustamaan ja ideoimaan uutta ihan vimmatusti. Siitäköhän johtuu myös innostus neuloa?? Aloitinkin neulomaan uudelle tulokkaalle pientä peittoa ja se alkaa olla puolivälissä. Muutaman hetken pohdin ja pyörittelin peiton ohjetta käsissäni, ennen kuin uskalsin tilata langat peittoa varten. Ohje on täältä. Muutama moka peittoon on jo lipsahtanut, mutta katsoin paremmaksi neuloa vain eteenpäin, kuin alkaa riskillä purkamaan työtä, sillä virheet eivät ole niin silmiinpistäviä. Dropsin Merino Extra Fine -lanka on ihanan pehmoista ja siloista, ja sopii erinomaisesti vauvanpeittoon. Yllättäen valitsin väriksi vaaleanharmaan. Muita sävyjä en ole hirveästi kotiimme viime aikoina kelpuuttanutkaan :)

Syksyinen koti on saanut myös hieman valaistusta, sillä olen jo laittanut muutamia valoja sinne tänne taloa. Isoon lyhtyyn laitoin valosarjan ja eteisen ikkunaan pallovalosarjan. Neitikin sai oman kätevän ladattavan Barbapapa -yövalon, jonka voi ottaa vaikka viereen, sillä se ei kuumene lainkaan.

Neuloosi

Minulla alkaa olla neuloosin oireita. Iltoja vierähtää nykyisin puikkoja heilutellen ja uusia neuleohjeita etsien. Kävin syyskuussa kansalaisopiston neulomiskurssilla, jossa neulomista opeteltiin  ihan perusteista asti. Ehdimme myös käydä hieman muita juttuja läpi ja inspiraatiota käsitöiden tekemiseen sainkin aivan hurjasti. En ole neulonut, saati tehnyt oikein muitakaan käsitöitä sitten yläasteaikojen ja oli mukavaa huomata, että neulomisen taito oli säilynyt jossakin syvällä selkäytimen uumenissa ja muisti palasi pätkittäin. Myös neulekäsiala on paljon siistimpää, kuin aiemmin. Muistan tehneeni villasukat, jotka olivat kooltaan aivan eripariset. Nytkin neuloin sukan harjoitusmielessä, mutta se on jäänyt vielä parittomaksi, sillä innostuin jo tekemään muita töitä, ja villasukkia meillä on jo oikeastaan riittämiin.

Neuloin simppelin kaulurin Novitan ohjeella Isoveli langasta. Paksumpi lanka antaa kaulurille ihanaa muhkeutta ja pehmeyttä ja lämminkin se kieltämättä on. Meneillään on myös neulepannan tekeminen. Ohjeen siihen nappasin Pieni Lintu -blogista ja ohjeeseen pääset tästä. Palmikon neulominen on yllättävän helppoa ja se tuo neuleeseen paljon ilmettä. Lankana pannassa minulla on perinteinen 7-veljestä, koska sitä nyt sattui olemaan heti saatavilla. Voi, kun on jo niin paljon ideoita ja haaveita, että mitä kaikkea sitä neuloisikaan ja lankavalikoimakin on aivan rajaton!

Kauluria voisi "tuunata" vielä esim. isoilla napeilla tai rintaneulalla.

Teemaan sopivasti löysin H&M Homesta kivan säilytyskorin/pussukan, jossa keskeneräisiä töitä ja lankoja on hyvä säilyttää. Pussin sisäpuoli on muovitettu, joten puikot eivät pääse takertumaan mihinkään kiinni.

Toivon tämän käsityöinnostuksen säilyvän jatkossakin. Täytyy vain koittaa neuloa ja neuloa ja neuloa ja kokeilla uusia ohjeita. Niinhän sitä oppii koko ajan lisää :)

K niin kuin Kotivaara

Syyskuun Avotakka -lehti antoi taas paljon uusia ideoita ja siinä inspiraation rytäkässä tulikin tehtyä pari hankintaa verkkokaupoista syyskotia piristämään. Valokirjaimia saa taas ainakin Kodin Ykkösestä ja sieltä tilasinkin K-kirjaimen. Mies vitsaili valaisimen nähtyään, että meinasit sitten K-kaupan perustaa, mutta en nyt sentään.

Samaisesta Avotakasta bongasin myös idean juuttimatosta ja pienen nettikierroksen jälkeen sellaisen tilasin Anttilasta. Matto pääsi olohuoneeseen, jonne se istuu mukavasti koivutapetin luonnonläheiseksi kaveriksi. 

 

Kukkapöytänä toimii vanha perunan säilytyslaatikko.

Syksy, mikä ihana tekosyy polttaa kynttilöitä, nauttia lämpöistä kaakaota, tehdä muutamia sisustushankintoja ja käpertyä villapeiton alle!

Vanha vaaka

Kannattaa näköjään välillä käydä miehenkin valtakunnassa, sillä sieltäkin voi tehdä löytöjä! Olenhan minäkin siellä hallilla monet kerrat pyörinyt, mutta vasta nyt silmiini osui vanha vaaka, joka oli ollut hallivaakana. Kiikutin sen oitis sisään ja puhdistin sen. Olin jo jonkin aikaa suunnitellut vanhan vaa`an hankkimista keittiön somisteeksi, mutta onneksi en löytänyt mieleistä, sillä juuri sopiva ja kaunis vanha valkoinen vaaka odotti noutajaansa konehallissa. Siinä on juuri sopivasti ajan patinaa.

Kesällä keräämäni kävyt odottavat uunin päällä isossa lasivadissa askartelijaansa. Muutama idea niille on jo olemassa, mutta toteutan ne tuonnempana. Ihan kaunis somiste ne ovat tuossa lasimaljassakin.

Ulos laitoin jo hieman syyskukkia, mutta lisää täytyy vielä hankkia, jahka ehtii.

Vanhassa rautapadassa sitruunasypressi, hopealanka ja calluna.

Pitsipeiton rokimpi elämä

Sain eilen toteutettua jotakin, mitä olin hautonut jo pitkään. Värjäsin puuvillaisen virkatun peiton tummanharmaaksi. Ostin peiton jo viime keväänä, koska ihastuin sen malliin. Peitto oli virkattu keltaisesta kalastajanlangasta ja keltaisena se ei oikein köytänyt paikkaansa kodissamme. Peitto oli jopa äitini hoivissa välillä, kunnes törmäsin eräässä lehdessä ideaan värjätä pitsipeitto pesukoneessa.

Tiesin lähes heti, että haluan peitosta tumman, mielellään harmaan, joten värin valinta ei ollut vaikea. Ostin Prismasta tarvittavan määrän Dylonin tesktiiliväriä sävynä antiikin harmaa. Pitsipeitto painaa reilut kaksi kiloa, joten yhteen peittoon käytin neljä väripakettia. En tiedä olisiko värjäys onnistunut myös esim. kolmella, jolloin väristä olisi saattanut tulla hieman vaaleampi. En kuitenkaan uskaltanut sen enempää lähteä tekemään kokeiluja näin kauniin peiton kohdalla.

Värjäystulos onnistui mielestäni oikein hyvin. Väristä tuli tasainen ja intensiivinen ja nyt se sopii kotiimme paremmin. Peiton alle voisi sopia esim. luonnonvalkoinen päiväpeitto, jolloin pitsipeitto pääsisi vielä paremmin oikeuksiinsa. Aloin jo miettiä, että mitä kaikkea muuta voisin värjätä tekstiiliväreillä. Kaapista saattaisi löytyä mm.  pari aluslakanaa, joita ei tule käytettyä niiden värin takia juuri koskaan.

Astetta rokimpi pitsipeitto.

Syksyn piristykseksi uudet koristetyynynpäälliset H&M Homesta.

Tonttu tuli taloon

Meille on muuttanut uusi asukas! Nimittäin kotitonttu. Syksyn hämärät ja viilenevät illat taisivat ajaa tontun sisätiloihin. Keittiöön oli ilmestynyt pieni ovi, jonka eteen oli jätetty kirje. Kirjeessään tonttu kertoi, että hän ei aio olla häiriöksi ja liikkuu useimmiten ilta- ja yöaikaan. Hän kertoi myös tykkäävänsä maidosta ja kekseistä sekä muista leivonnaisista. Täytynee muistaa myös tonttua ruokkia tästä lähtien. Tonttu kertoi myös, että hänellä on useita ystäviä, mm. hammaskeiju ja Nukkumatti, ja voisikin olla, että ovea käyttäisivät myös hänen ystävänsä. Hammaskeijua meillä ei kyllä odoteta vielä muutamaan vuoteen, mutta hän on tervetullut sitten aikanaan. Tonttu saa nyt rauhassa asettua taloksi ja lähempänä joulua jätämme hänelle varmasti itsekin kirjeen Korvatunturille vietäväksi.

Neiti oli kyllä niin hellyttävä näky maatessaan vatsallaan lattialla ja koputellessaan pieneen oveen. Kovasti hän tuntui epäilevän tontun olemassa oloa ja kun kysyin, että kukas siellä sitten asuu, niin luetteli hän ukit, mummit ja täditkin. Tämä tonttu-ovi toimii varmasti hyvin hieman vanhemman lapsen kanssa. Toivon, että en aiheuta hömpötyksilläni suuria traumoja tyttärellemme. Luulenpa, että lähempänä joulua alkavat tontutkin tuntua tutummilta jouluisten kirjojen ym. joulutouhujen myötä. Lue: jouluhöperö alkaa touhottaa ja syyskuussa! :)

Ovi ilmestyi pari päivää sitten ja taitaa meillä äiti uskoa enemmän kotitonttuun kuin itse lapsi. Kysyttäessä, että kukahan tuon oven takana asuu kommentoi neiti asiaan napakasti: " ei kukaan asu" :)

Syyskranssi

Hiljalleen saapuva syksy on saanut sormeni syyhyämään ja tällä kertaa syntyi syksyinen kranssi pihlajanmarjoista, kaurasta ja kävyistä. Kranssipohja on pajua ja hankittu Tiimarista. Kranssiin olisivat voineet sopia myös ruusunmarjat, mutta ne eivät meidän puskissa olleet vielä oikein kypsiä.

Alunperin ajatuksena oli tehdä kranssi pelkästään pihlajanmarjoista, mutta uskokaa tai älkää, täältä maalta ei tänä syksynä saanut kunnon pihlajanmarjoja! Marjoihin oli iskenyt joko jokin tauti tai ne olivat aivan yläoksilla, joten kranssiini sain vain muutaman siistin näköisen marjatertun.

 

Tämän kranssin tekeminen ei vienyt kuin pikkuhetken ja luonnon antimia kannattaa nyt hyödyntää erilaisten kranssien tekoon.

Laittoi laukun naulaan

Naisihmisellä täytyy olla käsilaukkuja, eikö vain?? No niitä tuleekin sitten vaihdeltua aina mielentilan, asun tai käyttötarkoituksen mukaan. Minulla ei ole oikein ollut kunnon paikkaa, mihin laukut saisi kivasti järjestykseen, ja niinpä ne tahtovat jäädä jonnekin eteisen liepeille, tai ties minne! Tähän kun lisätään vielä pieni tyttö, joka jo tykkää laukkuleikeistä, niin mieheni on tosiaan alkanut jo saada harmaita hiuksia jaloissaan pyörivistä laukuista.

Kävin jälleen H&B Home -liikkeessä tarkoituksenani etsiä sopivaa naulakkoa/ koukkua laukuille. Netistä etsiskelin kolmiosaista taittuvaa koukkua, mutta en löytänyt mieleistä. Liikkeestä löysin sitten sopivan ja kivan näköisen koukun laukuilleni. Kiinnitin sen vaatehuoneen seinälle, sillä eteiset meillä tursuavat jo tavaraa, enkä halunnut niihin enää yhtään ylimääräistä naulakkoa.

Vieraseteiseen hankittiin remontin jälkeen uusi hattuhylly, jossa oli vain yksi ripustustanko. Koukkuja siinä ei ollut ollenkaan, mutta ostin Prismasta pienet perhosenmuotoiset koukut, jotka kiinnitettiin hattuhyllyyn jälkikäteen. Hattuhyllyn päällä pientä säilytystilaa antavat Prismasta hankitut peltiset säilytyslaatikot.

Saimme myös mieheni siskolta hauskat koukut, jotka nekin pyörivät aikansa varastossa, kunnes eteisen maalaamisen jälkeen pääsivät seinälle. Maalasin koukkujen taakse pienen "tehosteneliön" keittiön ylijäämämaalilla, sillä muuten koukku ei olisi oikein erottunut lähes samansävyisestä seinästä.

Meillä eteiset ovat melko pienet ja ahtaat ja haaveilen aivan  J Ä T T I M Ä I S E S T Ä  ja A V A R A S T A  eteisestä isoine säilytyskaappeineen. Siihen asti on tyytyminen haaveiluun ja pienessä tilassa toimivien säilytysratkaisujen etsimiseen.

Kranssi vehnästä

Sain tänään valmiiksi yhden lomani tavoiteprojekteista. Puinnit alkavat lähestyä ja aiheutin miehelleni pieniä satotappioita keräämällä vehnää talteen koristekranssia varten. Tein kranssin valmiiseen styroksiseen kranssipohjaan. Tein vehnästä pieniä kimppuja, jotka sitten kiinnitin rautalangalla kranssipohjaan. Pahimmat aukkokohdat tukin lopuksi liimailemalla tähkiä kranssiin kuumaliimalla. Aikamoista näpertelyä, mutta kun alkuun pääsi, niin tekeminen oli koko ajan helpompaa :)

Vehnää kului kranssiin melko paljon ja jouduinkin keräämään sitä pariinkin otteeseen, joten kranssissa näkyy myös hieman sävyeroja vehnän kuivuudesta riippuen. Ihan tuoreeltaan en vehnää kranssiin kiinnittänyt, vaan annoin sen kuivahtaa vähintään pari päivää. Toivotaan, että kranssi pysyy fressinä pitkäänkin ja sitä voisi vaikka joulun alla koristella esim. jouluisella nauhalla tai tuunata muuten mieleisekseen.

Kranssi pääsi keittiön seinälle.

Viime joulun alla tein käpykranssin ja nyt olisikin paras aika kerätä käpyjä talteen moista askartelua varten. Viime vuonna keräsin kävyt vasta marraskuussa ennen lumia, ja syksyn sateiden jälkeen kävyt olivat melko haperoisia, märkiä ja hiekkaisiakin, mutta ne kuivuivat onneksi uunin päällä parissa päivässä käyttökelpoisiksi. Vahingosta viisastuneena nyt olisi siis hyvä aika lähteä käpyjä keräämään :)

Rakkauden muistitaulu

Vietimme ensimmäistä hääpäiväämme muutama päivä sitten. Tänään sain vihdoinkin ajoiksi toteuttaa pitkään muhineen suunnitelman rakkauden muistitaulusta. En halunnut häihimme perinteistä vieraskirjaa, johon moni kirjoittaa vain nimensä ja noin sata sivua jää tyhjilleen odottamaan seuraavia juhlia. Toteutin vieraskirjan viestilappu menetelmällä. Häissämme oli pieni postilaatikko, johon hääparille sai jättää tervehdyksensä. Tätä varten askartelin ison läjän puhekuplia, joihin viestin sai kirjoittaa. Vaati hieman kaason ja muiden "avustajien" patistelua, että häävieraiden runosuonet saatiin aukeamaan, mutta saimme loppujen lopuksi ison kasan aivan ihania viestejä, muistamisia ja kiitoksia juhlista. Lapset olivat myös innostuneet piirtelemään puhekupliin.

Rakkauden muistitauluun sain mahdutettua valitettavasti vain murto-osan viesteistä, mutta ne kiteyttävät edelleen hyvin ihanan päivämme tunnelman ja saavat hymyn huulille :) Muutkin viestit ovat vielä visusti tallessa. Kiinnitin puhekuplat nastoilla syvään valokuvakehykseen. Muuta ongelmaa tässä ei enää olekaan, kuin keksiä, että mille seinälle rakkauden muistitaulu laitetaan...:)

Voisinpa tähän samaan postaukseen laittaa pari muutakin hääideaa. Suosittelen lämpimästi naimisiin menoa, sillä jo pelkän hääjuhlan suunnitteleminen oli hauskaa ja antoisaa! :) Surffailin hääideoita netissä vuosi sitten keväällä, ja eteeni sattui hauska idea hääparin tuoleista. Halusin toteuttaa idean myös meidän häissämme, vaikka mieheni ei silloin ihan täysin ideaan hullaantunutkaan.

 

Tuolinhuput tilasin Ellokselta. Tein Wordilla kirjaimet ja niistä sabluunat tekstin painamista varten. Mieheni sisko teki niin sanotusti likaisen työn ja painoi kirjaimet kankaalle, sillä hänellä oli väriä valmiina varastossaan. Loppusilaus tuolinhuppuihin tuli vielä leveällä organzanauhalla. 

En halunnut häissämme perinteisiä hääkarkkeja, sillä se olisi tiennyt suurta määrää karkkilaatikoiden askartelua ja pientä näpräystä. Mietin myös karkkibuffettia, mutta senkään toteuttaminen ei tuntunut ihan omimmalta. Päädyin tekemään pöytiin karkkipurkkeja, joista karkkia sai popsia pitkin iltaa :)

Rakkaus on makeaa.

Muutoin juhlapaikkaa koristivat silkkipaperikukat, hopean harmaat kaitaliinat sekä palapeilit, joiden päällä paloi isoja tuikkuja ja pöytäkynttilöitä. Ne olivat iltavalaistuksessa aivan ihastuttavia, mutta kuvaa niistä ei valitettevasti löydy. Paras koriste hääjuhlassa on kuitenkin rento hääpari, joka nauttii omista juhlistaan ja suuresta päivästään, joten liika stressaaminen kannattaa unohtaa! :)

Heinäkuun herkut

Heinäkuu suo herkkujaan ja mustikka- ja vadelmakausi alkaa olla kuumimmillaan. Mansikkaakin meni heinäkuun alussa pakkaseen noin 20 kiloa :) Mekin kävimme eilen äitini ja tytön kanssa metsässä samoilemassa superfoodia etsien. Tytön ikään ja intoon nähden muutaman litran saalis oli ihan hyvä, sillä neiti vähän vierasti metsässä kävelemistä. Ihmekös tuo, kun uppoaa vielä polviaan myöten pehmeään sammaleeseen :) Eväsleipä ja mehu olivat kuitenkin kova juttu ja pitivät tytön hyvän tovin tyytyväisenä. Myös sopiva tuulenvire piti öttiäiset loitolla.

Tänään leivoin mustikoista piirakkaa. Tein piirakkapohjan tällä Pirkan ohjeella, mutta täytteeksi laitoin 4dl mustikoita, yhden purkin kermaviiliä, 1/2 dl sokeria ja teelusikallisen vaniliinisokeria sekä yhden kananmunan. Tuli oikein maukasta ja kardemumma antaa piirakkaan kivan vivahteen.

Sain myös naapurilta kanttarelleja ja nekin pääsivät suolaisen piirakan täytteeksi kera pekonin ja paprikan, mausteena ripaus chiliä ja pippuria. Päälle laitoin lisäksi 2 dl ruokakermaa, kananmunaa ja gouda-juustoa. Näitä piirakoitahan voi versioida vaikka millä mitalla ja oman maun mukaan :)

 

Hyväksi havaittu ja paljon käyttämäni gluteenittoman suolaisen piirakkapohjan ohje:

100g voita sulatettuna

2 dl jauhoja (esim. sunnuntain tumma glut. jauhoseos tai jytte-jauho)

1/2 tl suolaa

kauraleseitä (jos soveltuu ruokavalioon)

1tl leivinjauhetta

1dl piimää

Kuivat aineet sekaisin ja voi ja piimä perään. Pohja on melko rasvainen, mutta helppo levittää piirakkavuokaan eikä tartu kyllä sormiin :)

Leppäkerttu kaurapellossa :)

Vehnää olen kerännyt talteen kranssia varten. Siitä ehkä tuonnempana :)