maanantai 27. lokakuuta 2014

Kuurankukkia

Enpä muista milloin viimeksi olisi lokakuun loppupuolella ollut niin kovia pakkasia, mitä viime viikolla meillä päin oli. Eräänä aamuna oli mittari lähellä -20 astetta! Nyt keli on taas sateinen ja hyvin H A R M A A, kun lehdetkin ovat lähteneen puista. Toivotaan, että lunta tulisi taas pian valoa antamaan. Myös talviaikaan siirtyminen on vielä vaiheessa ainakin lasten osalta...

Ehdin pakkasten aikaan kokeilemaan jääkoristeiden tekoa vanhoilla kakkuvuoilla. Laitoin vuokaan käpyjä ja puolukoita sekä pihlajanmarjoja, joita vielä puissa on. Koristeet kannattaa jäädyttää kahdessa osassa. Eli koristeet ja vettä n. puoleen väliin asti ja jäätymään. Kun ensimmäinen kerros on jäätynyt kunnolla voi vuokaan lisätä vettä ja koristeita. Minä tosin hätäilin veden lisäämisen kanssa ja kävyt nousivat pinalle kellumaan, vaikka vaikuttivat ensin jäätyneen jo tarpeeksi kiinni. Pihlajanmarjaterttuja voisi varmaan vielä pakastaa esim. joulua ja talvea ajatellen.



Koristeina voisi käyttää melkein mitä vain. Ainakin havunoksilla tätä voisi kokeilla. Uusia paukkupakkasia odotellessa.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Huhuu!

Taas on tullut aika kaivaa tuikkuja ja kynttilöitä kaappien perukoilta. Tänä syksynä hankin ihania eläinhahmoja valaisemaan kotiamme. Hauska pöllölyhty on H&M Home -mallistoa ja orava Partylite kutsuilta hankittu söpöliini. Nämä lyhdyt veivät myös pikkuneidin sydämen. Onneksi hän on kuitenkin antanut kynttilöiden palaa rauhassa. Lyhdyt ovat toki sen verran korkealla, että pikkusormet eivät niihin pääse käsiksi.



Lyhdyt ovat vanhan peilipiirongin päällä sulassa sovussa iäkkään kalusteen kanssa.




Minä pidän syksystä vaikka ilmat viilenevät ja illat tummuvatkin aikaisemmin. Syksyinen ilma on ihanan raikasta ja kuulasta, ja ruskan loiste piristää.

torstai 18. syyskuuta 2014

Liivimekko

Eilen illalla valmistui elämäni ensimmäinen vaatekappale ommellen. Tosin kyllähän sitä koulussa ommeltiin jotakin, mutta lähinnä muistan vain ahdistuneeni käsityön tunneista. Onneksi nyt on hieman toisin! Elokuun Suuri Käsityö -lehdessä oli esitelty Metsolan lastenmallistoa ja mukana olivat kaavat ja ohje tytön liivimekkoon, ja päätin kokeilla sen ompelemista. Olin halunnut ommella mekkoa jo ennenkin, mutta kaavojen puuttuessa en ryhtynyt mekkoa aikaisemmin tekemään.



Mekon teko oli melko simppeliä. Piirsin kaavat leivinpaperille ja leikkasin kankaat ja resorit. Minulla on käytössä siis pelkästään ompelukone, joten ihan niin viimeistelty mekosta ei tule, kuin jos sen tekisi saumurilla. Ompeleminen sujui hyvin ja mitään kovinkaan vaikeaa ei simppelin liivimekon tekemisessä tullut vastaan. Piikkinä lihassa tässä projektissa oli tosin kaksoisneulalla ompeleminen. En saanut sitä sujumaan sitten millään! Kokeilin eri langankireyksillä ja vaikka millä tempuilla ja etsin vinkkejä netistä ja kilautin kaverillekin, mutta ompeleesta ei tullut alkuunkaan siistiä. Päädyin siis ompelemaan resorit ja helman ihan tavallisesti. Sen verran myös oikaisin ohjetta, että en tehnyt niskaan halkiota ja painonappia, sillä pääntie on riittävän iso pään yli pujotettavaksi. Mekko on päältä ihan siisti, mutta ei kestä sisäistä lähitarkastelua ;) Tein mekon koossa 98/104 ja se on meidän tytölle vielä hieman iso, kasvun varaa ainakin on. 

Lehdessä oli kaavat myös  pitkähihaiseen paitaan, joten sitäkin täytyy kokeilla, kunhan löydän mieluista kangasta. Lehden mallit oli tehty Metsolan Pupu Tupuna ja Miina ja Manu -kankaista, mutta ne kankaat taisivat heidän verkkokaupastaan olla loppu. Päädyin siis taas ihaniin Taalainmaan heppoihin. Tarvikkeet tilasin ompelun ihanuus -verkkokaupasta.



keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Anti hamstraamista

Uusimmassa Meidän perhe -lehdessä oli juttu kolmesta erilaisesta perheestä ja heidän tavoistaan siivota. Meillä siivottiin lapsuudessa kerran viikossa vieden matot ulos sekä imuroiden ja luututen. Äitini on aina ollut (liiankin) tarkka siisteyden suhteen. Itse olen viime aikoina pohtinut tätä siivouskysymystä, sillä esteetikkona nautin, kun tasot ja lattiat ovat siistit ja tyhjillään, mutta käytännössä tällaista tilannetta harvoin meillä on...Pyrin itsekin tekemään viikkosiivouksen, mutta aina se jää jollain tavoin kesken, koska lapset vievät oman aikansa. Kahden pienen lapsen äitinä olen tyytyväinen jos jaksan illalla siistiä esim. keittiön tai viikata pyykkejä kaappiin. Isompi lapsi alkaa jo itse ymmärtää siivoamisen päälle, mutta tarvitsee vielä paljon kannustimia ja innostamista esim. lelujen raivaamisen suhteen. Usein illalla myös väsymys ehtii viedä voiton sekä äidistä että tyttärestä ja lelut jäävät niille sijoilleen. Emme ole saaneet lelujen siivoamisesta vielä sujuvaa rutiinia.

Lattioilla lojuvat lelut ja tavaranpaljous kirjaimellisesti ihmetyttää, mistä tätä tavaraa kertyykin näin paljon?? Palatakseni alussa mainitsemaani lehtijuttuun; lehdessä kerrottiin perheestä, joka oli aloittanut tavara päivässä pois -projektin. Siinä se! Meillekin sopiva tapa aloittaa ylimääräisistä tavaroista eroon pääseminen! Aloitimme siis meilläkin hyvin epävirallisen projektin, mutta tavoitteena on siis luopua yhdestä tavarasta päivittäin. Tyttömme oli myös heti jutussa mukana. Olen tässä muutamana aamuna kysynyt häneltä, että mikäs on tämän päivän pois lähtevä tavara, ja aina hän on jonkin tavaran ehdottanut. Eikä tarkoituksena siis ole luopua pelkästään lasten leluista ja esineistä. Omissakin kaapeissa ja laatikoissa lymyää paljon turhaa rojua, josta haluaisin päästä eroon.

Tällä projektilla tavaran paljouden ongelmaa ei siis ratkaista hetkessä, mutta minulle se sopii tällä hetkellä paremmin. En oikein tahdo muutoin löytää aikaa tai intoa selvitellä isoa tavara määrää kerralla, joten edes yksi tavara päivässä on suunta parempaan. Tavaroita ei myöskään ole tarkoitus heittää roskiin, vaan miettiä vaihtoehtoista hävittämistapaa, mutta mihinkään laatikoihinkaan en niitä ala enää säilömään. Pari tavaraa on lähtenyt esim. takaisin mummollaan, josta ne kantautuivat meille joskus lainaan. Tuleepahan nyt palautettua. Yksi tavara lähti kierrätykseen jne. Lehtijutun perheenisä tekee säntillistä excel-taulukkoa pois lähteneistä tavaroista. Helpottaisi tietenkin hahmottamaan lähteneiden tavaroiden määrää ja laatua, mutta en usko, että toimisi minun kohdallani. Tavoitteena on siis luopua yhdestä tavarasta päivittäin, katsotaan, kuinka kauan tätä intoa kestää tai ylipäätään muistanko asian päivittäin!

Tällaista pohdintaa täältä tavarapaljouden keskeltä :) Onko muilla ollut tavara-ahdistusta tai pähkäilyä siivous käytäntöjen suhteen?


maanantai 15. syyskuuta 2014

Autoilua

Nyt meillä on automatto, josta omassa lapsuudessani jäin paitsi! Kolme tyttöä kun keskittyi enemmän leikkimään poneilla ja hevosilla, kuin pikkuautoilla. Katselin lastenhuoneeseen uutta mattoa ja mielessä oli nimenomaan automatto. En kuitenkaan halunnut sellaista perinteistä automattoa, koska ne ovat usein tummia, eivätkä väritykseltään ainakaan piristä pientä lastenhuonetta. Löysinkin erilaisen ja raikkaan liikennematon, mikä sopii hyvin myös tytön huoneeseen. Matto on laadukas ja paksu ja täynnä kivoja yksityiskohtia.


Tie vie legotalolle.

Matolla on huristeltu autoilla ja yhdistetty se kätevästi legoleikkeihin. Pikkuautoja meillä on tosin vasta muutamia, koska pienin autoilija laittaa vielä kaiken suuhunsa. Autojakin ehtinee meille kertyä lisää, kunhan poikakin vähän kasvaa.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Humppaa, pumppaa kuningasjumppaa!

 Saadakseni lisää jännitystä päiviini kahden pienen ja liikkuvaisen lapsen kanssa asensin olohuoneeseen voimistelurenkaat! Kop, kop, täytyy koputtaa puuta, että mitään suuria kolhuja ei vielä ole päässyt sattumaan. Tilasin puiset voimistelurankaat netistä ja niiden mukana tulivat myös mustat liinat ripustamista varten. Tilattavissa oli kahta eri kokoa ja tilasin lapsen käteen paremmin sopivan pienemmän koon. Kovassa käytössä renkaat ovatkin olleet. Luultavasti keskeinen ja otollinen sijainti keskellä olohuonetta edesauttaa asiaa. Eiväthän renkaat mikään paras sisustuselementti ole, mutta ne saa myös pikaisesti irti tarpeen vaatiessa.


Tarkoituksenani on ollut tehdä renkaiden alle pehmikepatja, mikä hoituisi kätevimmin esim. laittamalla vanhaan petauspatjaan jokin siistin värinen lakana, mutta en ole vielä ehtinyt lakanaa hankkia. Onneksi tyttökin on voimistellut maltillisesti, eikä vielä yritä tehdä mitään pää alaspäin -temppuja.

tiistai 26. elokuuta 2014

Syksyä kohti

Syksyn tullen sisustusvimma nostaa taas vienosti päätään. Yksi huone on toiminut meillä ns. toimisto- ja vierashuoneena ja sinne olen jo pitkään suunnitellut kalusteiden nuorennusleikkausta. Koulujen alkaessa oli paikallisessa huonekaluliikkeessä 30 prosentin alennus Laulumaan työpöydistä, joten sain viimein hankittua toimistoon siromman työpöydän. Vanha pöytä oli kulmapöytä, joka vei turhan paljon tilaa pienessä huoneessa. 


Valkoinen pöytä kevensi mukavasti huoneen ilmettä. Lehtikassi on parin vuoden takainen hankinta Hobbyhallista. Seinällä oleva taulu on mieheni isoisälle sodan aikana myönnetty kunniakirja satotavoitteen täyttämisestä vaikeina aikoina. Arvokas muisto arvokkaasta työstä. Maanviljely on siirtynyt suvussa isältä pojalle ja tilan nimi on alusta lähtien ollut Kotivaara. Juuret ovat syvällä maassa.


Samalla meni blogin ulkoasukin hieman uusiksi :)  Kesähelteiden aikana kadoksissa ollut käsityöinto on alkanut myös viileämpien säiden myötä taas löytyä. Katsotaan saanko jotain vielä valmiiksikin asti tässä syksyn mittaan.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Hopotikopotikop!

Hiljaista on ollut täällä blogin puolella, mutta nyt voin vihdoin esitellä viimeisintä projektia. Sain jo keväällä idean keppihevosen tekoon ja ajattelin alunperin toteuttaa sen helposti ja nopeasti esim. vanhasta villasukasta. Aloin kuitenkin hieman etsiskellä ideoita keppihevosen toteutukseen ja löysin ohjeen kaavoineen Kodin kuvalehden -sivuilta. Ohjeeseen pääset tästä.



Kankaana käytin ruskeaa villakangasta ja suussa on käytetty beigeä fleece-kangasta. Silmät on tehty askarteluhuovasta. Hevosen harjaan käytin kahta erilaista villalankaa. Minulla olisi tarvikkeet myös suitsien tekoon, mutta saatuani valmiin pään kiinni keppiin on neiti ottanut hepan hyvään hoitoonsa ja ratsastanut sillä mielellään. Täytyy tsempata ja tehdä ne suitsetkin vielä valmiiksi, sillä ne antavat varmasti kivasti ilmettä pollelle.




Ommellessa keski- ja sivukappaleita kiinni toisiinsa kaarevat muodot tekivät minulle tepposet ja hevosen turpa on hieman kiertynyt ja vinksallaan, mutta onpahan hevosella ainakin hauska ilme. Pollella on kirjaimellisesti turpa rullalla. Vaikka nämä projektini tuppaavat tässä elämäntilanteessa venymään ikuisuusprojekteiksi, on niitä silti mukava toteuttaa. En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut sanovani, että käsitöiden tekeminen on yllättävän rentouttavaa. Oppia ikä kaikki!

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Kuusenkerkkäsiirappi

Tänään Teijan keittiössä tehtiin hieman uusia kokeiluja. Tulin keitelleeksi kuusenkerkkäsiirappia. Huomasin Maaseudun tulevaisuus -lehdessä kuusenkerkkäsiirapin teko-ohjeen ja omassa pihassa kasvoi kuusia, joista sain kerättyä tarvittavan määrän uusia vuosikasvaimia. Ihan mistä tahansa ei kannata lähteä keräämään, sillä kyseinen touhu vaatii maanomistajan luvan.


Siirapin teko oli melko aikaavievää ja talossa leijailikin koko päivän metsäisen maheahko tuoksu. Maultaan siirappi on vahvahko ja sopii esim. lettujen, marjojen tai jäätelön kyytipojaksi. Ilmeisesti sitä on perinteisesti käytetty myös yskänlääkkeenä tai keuhkoputkentulehduksen hoitoon. 

Siirappia varten tarvitset 4 litraa kuusenkerkkiä, vettä ja sokeria.

Valmis siirappi on tummaa.
 Siirappi pääsikin jo tänään makutestiin muurinpohjalettujen ja jäätelön kanssa. Minulle kyllä maistui :)

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Kevät kuvina

Taas sitä vain ihmettelee, että mihin päivät katoavat ja kesä on jo aivan ovella. Nyt ei tosin siltä näytä, sillä ulkona sataa jotakin rännän ja veden sekaista tavaraa...Kevät on kuitenkin satavarmasti jo pitkällä, sillä ns. peltoleskeys on alkanut ja mieheni vähäinenkin ylimääräinen aika menee pellolla ja muissa kevättöissä. Hirmuisesti olisi nyt hinkua ja intoa toteuttaa erilaisia projekteja, mutta kahden pienen naperon ja kiireisen miehen kanssa tahtovat asiat jäädä idean tasolle. Kunhan tästä sää taas selkenee ja kurakelit loppuvat, niin voisimme tytön kanssa sentään tehdä vaikka leikkimökin kevätsiivouksen.

Olen muutaman kerran ehtinyt kameran kanssa ulkoilemaan ja kuvaamaan kevään heräämistä. Ihanan terapeuttista ja rentouttavaa touhua. Laitanpa nyt tännekin otoksia esille.


Pihapiiri lasipallossa.



Lehtikuusi heräilee.


Kivivanhuksen kuorrutus



keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Räsyä ja pöllöjä

Tyttäremme on jo jonkin aikaa majaillut uudessa sängyssä. Tosin sänky ei ole uusi, vaan jälleen aitasta pelastettu vanha kaluste. Sänky on pirteän punainen, ehkä liiankin punainen minun makuuni, mutta herkullinen väripilkku pienen tytön huoneessa. Sänky kaipasi päiväpeittoa, joten etsiskelin sopivaa kangasta peittoa varten. Ompelun ihanuus -verkkokaupasta löysin ihanaa puuvillakangasta pöllökuosilla. Kangas on ohutta, mutta tilasin samalla myös vuoritikkiä antamaan ryhtiä ja paksuutta peitolle. Mitoitin peiton pari senttiä leveämmäksi ja pidemmäksi mitä sänky on. Muutenpa peiton ompeluun minulla ei ollut ohjetta, vaan tein niinkuin parhaaksi näin. Lopputuloksesta tuli ihan hyvä.


Myös olohuone sai uutta ilmettä räsymatoilla. Lattiat olivat siis pari viikkoa ilman mattoja lattian hionnan ja vahauksen takia. Tulin aitassa penkoneeksi räsymattokasoja hakiessani mattoja takaisin sisälle ja löysinkin pari hyväkuntoista ja sävyiltään olohuoneeseen sopivaa mattoa. Ne pääsivät olohuoneeseen tuomaan hieman kesämökkitunnelmaa. Ja ah, miten kotoisalta räsymatto tuntuukin paljaan jalan alla :)





tiistai 15. huhtikuuta 2014

Lattian hionta

Nyt meillä on vihdoin tehty viimeinenkin silaus pintaremontille, nimittäin vanhan lakatun saarnimosaiikkiparketin hionta. Pitkään sitä suunnittelimme, ja nyt keväällä tuli sopiva tilaisuus lattian hiontaan. Elimme tähän asti jopa ilman jalkalistoja, koska tarkoitus oli tehdä lattian hionta jo paljon aikaisemmin, mutta se jäi aina vain tekemättä, eikä listojakaan tullut laitettua paikoilleen ennen lattian hiomista.

Olihan siinä melkoinen homma tyhjennellä lattiat matoista ja kalusteista, mutta tämän tehtyämme minä ja muksut lähdimme viikoksi evakkoon pohjoiseen nauttimaan kevättalvesta. Hionta teetettiin ammattilaisella, mutta mieheni teki lattialle öljyvahauksen.

Päädyimme öljyvahaan pintamateriaalina, sillä se tuo kauniisti esiin puun omaa luonnetta ja kuviointia ja sitä voi tarpeen tullen itsekin hoitovahata, kun taas lakattuun lattiaan tulleita vaurioita tai kulumisia ei voi itse hävittää muulla kuin uudella hionnalla. Pinta on myös vettä hylkivä. Mieheni on myös vahannut ja entisöinyt mm. huonekaluja vahoilla, joten se oli hänelle myös tuttu käsittelytapa.

Vanha lattia oli lakan alla hieman tummunut ja kellastunut. Halusimme lattiaan sävyn saadaksemme yhdistettyä lattiaa uudistettuihin seinäpintoihin ja kalusteisiin. Väliovet ja ovenkarmit ovat edelleen alkuperäiset ja tummahkot, joten myös ne vaikuttivat lattian sävyn valintaan. Tilannetta hankaloitti hieman se, että vanhoja mosaiikkipalasia ei ollut tallessa kuin pari irtonaista pientä palaa, joten sävyä testattiin vain hyvin pienelle puun palaselle. Lattiaan valittiin harmaa sävy, johon sekoitettiin vähän valkoista mukaan. Lopputulos on siis läpikuultava vaaleanharmaa ja myös puun oma vaalea sävy tulee paikoin kauniisti esille. Lattia vahattiin kerran värillisellä öljyvahalla ja kaksi kertaa värittömällä silkinhimmeällä vahalla. Pinnan täytyy saada kuivaa kunnolla vahausten välillä. Täältä vinkkiä vahaukseen.

Olemme olleet tyytyväisiä lopputulokseen sitä tässä jo muutaman viikon ajan katseltuamme. Lattian pinta on todella elävän näköinen ja sävykin näyttää vaihtelevan valaistuksesta riippuen. Liian tummaa lattiaa emme halunneet, sillä etenkin illalla tumma lattia saa helposti näyttämään tilan synkältä. Vahatun lattian täytyy antaa kuivua ja kovettua rauhassa, eikä se kestä kovaa hankausta pariin viikkoon. Olemme siis eläneet ilman mattoja ja takavarikoimme tyttäremme mopedin ensi hätään. Mielenkiinnolla odotan vahatun lattian kulutuksen kestävyyttä. Lemmikkieläimiä meillä ei ole, mutta vauhdikkaita lapsia leluileen kylläkin. Yhden miinuksen olen lattiassa huomannut, se on nyt todella liukas, joten jarrusukat ovat päässeet kovaan käyttöön :) Luulen, että liukkauskin on vähentynyt, kun pinta on saanut kovettua rauhassa. Tai sitten olemme jo tottuneet köpöttelemään varovaisemmin uudella lattialla.

Iltavalaistuksessa puun sävy tulee kauniisti läpi.

Tässä hieman harmaampi sävy ja tadaa, hylkii vettä! Ainakin pieniä pisaroita :)

torstai 20. maaliskuuta 2014

Hatuttaa!

Meillä on taas pitkästä aikaa kuulunut hieman Singerin surinaa. Tulin hankkineeksi oman ompelukoneen ja kaapissa odottanut trikookangas muotoutui pipoiksi. Ompelun ihanuus -verkkokaupassa on ihana valikoima kivoja trikoo-kankaita. Hankin tyttärelleni viime keväänä trikoopipon söpöllä muffinssikuosilla ja tutkailin hieman kuinka se on ommeltu ja katselin myös netistä pipon ompeluohjetta. Erittäin selkeän ohjeen kuvineen päivineen löysin täältä. Tein pipon tytölle ja toisen itselleni. Tytön pipon koko oli helppo mittailla toisen pipon avulla. Omaan pipoon tein kaavan. Halusin piposta hieman "lörpän" mallisen.



Pahoittelen, olen todella surkea ottamaan työvaihekuvia, mutta yhden sentään nappasin. Kaavan tein leivinpaperista ja se helpotti kyllä kankaan leikkaamista ja on jatkossa apuna ja nopeuttaa tekemistä, kun mittoja ei tarvitse aina ottaa uudelleen. Tyttären pipon tein ilman kaavaa, ja hepat taisivat pipossa karata hieman vinoon, kun leikkasin kankaan valmiiksi jo hieman vinkuraan. Ompelun termit ovat minulle hieman vieraita ja konettakin käytin vielä ohjekirjan kera, mutta on mukavaa kokeilla aina jotain uutta ja huomata siinä myös onnistuvansa!

Näitä pipoja tulee kevääksi tehtailtua varmasti vielä muissakin kuoseissa.
Hepat suoraan riviin läpikuultavan kaavan avulla :)

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Tuoli junnulle

Päivät ne vain pitenevät. Kumma, miten sitä talven aikana ehtii unohtaa, mikä voima valolla onkaan! Mukavaa kun vielä illallakin voi ulkoilla muksujen kanssa, kun valoisa aika jatkuu. Viime postauksessa tuskailemaani lelukaaokseen olen saanut hieman helpotusta, sillä osa leluista lähti "lomalle". Pienimuotoinen lelujen valikointi ja varastoon vienti helpottivat jo kummasti kaaosta.

Tulin testanneeksi Ikean postimyynnin, kun tilasin tyttärellemme juniorituolin. Neiti ei ole enää pitkään aikaan suostunut istumaan syöttötuolissa, mutta pitkillä penkeillä istuminen tuntuu pienelle ihmiselle myös olevan hitusen vaikeaa. Milloin hän on penkillä vatsallaan tai seistä töröttää kesken ruokailun ja on muutenkin pöytään nähden liian matalalla. Ajattelin siis etsiä hänelle juniorituolin. Samalla tilasin myös korokejakkaran. Ikean Agam juniorituoli on tyylikäs ja näppärä tuoli. Päädyin mustaan väriin. Tuolia saa myös punaisena ja valkoisena. Parin viikon käyttökokemuksella tuoli on havaittu meillä toimivaksi ja tuntuu olevan ihan tukevaa tekoa. Istuinosa on ehkä hieman pienehkö, joten vauhdikkaimmat vesselit vaatinevat vielä peräänkatsomista kyseisen tuolin kanssa. Eikä siinä Ikean postimyynnin toimivuudessakaan suuria moitteita ollut. Toimitusaika oli melko pitkä, mutta mihinkäs sitä on valmiissa maailmassa kiire! :)

Tuolissa on siisti mattamusta pinta.

Taustalla näkyy myös tilaamani korokejakkara.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Väripilkku keittiöön

Meillä elellään mukavaa vauva-arkea ja päivätkin alkavat jo ihanasti pidentyä. Vauva herättelee muutaman kerran yössä, joten ajoittain mennään hieman väsynein silmin. Kohti kevättä kuitenkin, se on pääasia!

Projektit ovat olleet hieman vähissä viime aikoina, mutta taas kotona ollessani olen havahtunut pienoiseen säilytysongelmaan. Tyttäremme lelut ovat pääasiassa muutamassa avokorissa hänen omassa huoneessaan tai olohuoneessa, joten alta aikayksikön hän räjäyttää ne ympäri taloa. Jokapäiväinen lelukaaos on saanut minut etsimään uusia säilytysratkaisuja leluille ja peleille. En toki halua rajoittaa lapsen leikkimistä tai mielikuvitusta, mutta osa leluista on saatava pois silmistä ovien taakse, mutta silti helposti lapsen saataville. Josko se hieman helpottaisi lelujen kantautumista ympäri huushollia. Ja kun kaikelle löytyy oma paikkansa, niin lelujen raivaaminenkin onnistuisi nopeasti. Hyviä ideoita otetaan vastaan! :) Joitakin ikean säilytysjärjestelmiä jo katselinkin. Säilytysjärjestelmä ei saisi olla kovin tilaavievä, sillä tyttären huone on melko pieni. Siinäpä minulle siis projektia ja miettimistä tälle keväälle, ennenkuin termiitti nro 2 oppii liikkumisen taidon ja popsii suihinsa kaikki isosiskon pikkulelut!

Joulu- ja tammikuun alun harmaus sai minut etsimään hieman värikästä piristystä yllättävän synkkiin talvipäiviin. Keittiöön oli etsinnässä uusi vahakangasliina tummanharmaan liinan tilalle. Löysin ihanan pirteää kangasta ja vieläpä vahapinnalla (ehdoton lapsiperheessä jos liinoja ylipäätään haluaa käyttää :)) Virkkuukoukkusen verkkokaupasta.




Olen jostain syystä ihastunut maatuskiin, joten siinäkin mielin kangas on erityisen mieluinen. Ostin myös turkoosia vinonauhaa ajatuksena viimeistellä liinan reunat sillä, mutta sen verran ovat aivoni unen puutteesta johtuen hieman hapertuneet, joten en edes jaksa ajatella ryhtymistä taisteluun 30-vuotiaan ompelukoneen kanssa! Olkoon liina nyt käytössä ilman viimeistä silaustaan. Vahakangasliinan reunat onneksi muutenkin kestävät käytössä melko hyvin rispaantumatta.

Ja eiväthän ne puikotkaan saaneet kovin kauan rauhassa olla, sillä sormeni syyhysivät jotakin rentouttavaa tekemistä. Neuloin pipon Drops desingnin ohjeella muhkealla ja pehmeällä Polaris -langalla. Pipo on näille leudoille keleille hieman liiankin lämmin. Neuloin piposta hieman matalamman, mitä ohjeessa oli ja tupsun koko jäi vielä hieman mietityttämään, joten se saattaa vielä mennä vaihtoon. Uutena tuttavuutena tein pipon koivupuisilla puikoilla ja niillä neulominen olikin varsin mukavaa.


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Neulottu kastemekko

Uusi vuosi on alkanut meillä vauvan tuoksuisissa merkeissä, sillä perheeseemme syntyi kaksi viikkoa sitten suloinen poikavauva. Aurinkoiset talvipäivät ovat myös saapuneet ihastuttamaan loistollaan, mikäs sen mukavampaa! Poika on ollut rauhallinen tapaus ja minulle onkin jäänyt mukavasti aikaa touhuta myös esikoisen kanssa ja lähellä asuvat isovanhemmat ovat myös olleet suurena apuna.

Viikonloppuna sain valmiiksi suurprojektin, jota tein marraskuun alusta asti. Neuloin uudelle tulokkaalle kastemekon. Onnistuneen vauvanpeitto projektin jälkeen uskalsin varovasti etsiä neulotun kastemekon ohjetta. Novitan ohje vaikutti siltä, että osaisin jopa toteuttaa sen, joten hankin langat. Valkoisena Novitan bambu-lankaa en löytänyt, mutta luonnonvalkoisena sitä oli saatavilla. Mekon neulominen eteni mukavasti iltapuuhana, ja mieheni heitteli välillä ilmaan huolestuneitakin kommentteja, mutta pääasia, että työ eteni ja sainkin sen hyvälle mallille jo ennen pojan syntymää. Jouduin soveltamaan ohjetta loppuvaiheessa melko paljon, sillä minun neulekäsialallani mekosta uhkasi tulla aivan liian iso.

Saa nähdä ovatko neuletyöt nyt tauolla jonkin aikaa, olo on ainakin ollut hieman orpo ilman lähes joka iltaista puikkojen heiluttelua :)